Julkaistu 21.1.2024
Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Tasavallan henkeen kuuluu, että asevoimien ylin johto on vaaleilla valitulla siviilillä, demokraattisesti valitulla valtiojohtajalla. Presidentin on oltava henkisesti valmis kantamaan tätä vastuuta myös kriisin oloissa.
Ylipäällikkyys ei ole rauhanoloissakaan seremoniavirka. Presidentin linjattavaksi tuodaan puolustuksen keskeiset perusteet. Nato-jäsenyyden myötä pöydällä on Suomen rooli liittokunnan yhteisessä puolustuksessa. Siksi presidentillä on oltava näkemystä ja arvostelukykyä myös sotilaallisissa kysymyksissä.
Tuoreen MTS-kyselyn mukaan suomalaiset ovat sisäistäneet hyvin Naton musketööripykälän eli 5. artiklan hengen, joka on ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. Yli 90 prosenttia vastaajista katsoo, että Suomen on oltava valmis puolustamaan toista Nato-maata.
Etulinjan maana Suomen tärkein panos yhteiseen puolustukseen on puolustaa omaa aluettamme, kaikilla käytettävissä olevilla välineillä ja yhteistyössä liittolaistemme kanssa. Samalla tämä on tärkeää myös koko liittokunnan kannalta, koska näin aluettamme ei voitaisi käyttää liittolaisiamme vastaan. Näistä syistä pidän oman vahvan puolustuksen ylläpitämistä pääasiana myös Naton jäsenenä. Ilma- ja merivoimien suurhankintojen jälkeen on panostettava maavoimien suorituskykyyn.
Puolustuksemme perusta on yleinen asevelvollisuus, joka nojaa vahvaan maanpuolustustahtoon. Pidän siksi tärkeänä, että ylipäällikkö osoittaa arvostusta asepalveluksen suorittamista ja reserviläistoimintaa kohtaan.
Tähän kuuluu myös se, että presidentin on oltava aktiivinen asevelvollisuuden kehittämistä koskevassa keskustelussa.
Pienevien ikäluokkien Suomessa meidän kannattaa siirtyä hiljalleen koko ikäluokan palvelusvelvollisuuteen. Näin kunkin ikäluokan miehistä ja naisista soveltuvimmat suorittaisivat asepalveluksen. Nykynuorille tällainen tasa-arvo alkaa olla itsestäänselvyys. Vastaavasti kannatan myös reservin yläikärajan nostamista 65 vuoteen.
Sotilasarvo ei ratkaise ylipäällikkönä onnistumista. Omalta kohdaltani ajattelen, että nuoruuden kokemus varusmiehenä ja reservin upseerin johtamiskoulutus antavat paitsi ymmärrystä puolustusvoimien toiminnasta, myös kykyä hahmottaa millaista sodan todellisuus voi olla.
Tästä kumpuaa kaikista tärkein oppi. Vahva puolustus on Suomelle elinehto, jotta rauha säilyy rajoillamme.
