Julkaistu 14.12.2023
On väärin ja vaarallista luoda mielikuvaa, että nykytila olisi Ukrainalle jonkinlainen ”voitto”. Venäjä miehittää yhä lähes 20 prosenttia Ukrainan maa-alasta.
Keskustelu Suomen ja Euroopan turvallisuuden kannalta nyt ylivoimaisesti tärkeimmästä kysymyksestä, Ukrainan tuen varmistamisesta, katkesi harmillisesti kesken mainostaukoon eilen MTV:n tentissä. Pääsin vasta tentin lopussa esittämään eriävän mielipiteen Alexander Stubbin esittämään arvioon että Ukraina on jo voittanut.
Eihän asia niin ole. On väärin ja vaarallista luoda mielikuvaa, että nykytila olisi Ukrainalle jonkinlainen ”voitto”. Venäjä miehittää yhä lähes 20 prosenttia Ukrainan maa-alasta. Jatkuvilla pommituksillaan se syyllistyy sotarikoksiin siviiliväestöä kohtaan. Lisäksi Venäjä on jo pitkälti muutettu sotataloudeksi, joka ei välitä omista miestappioistaan ja valmistautuu pitkään sotaan, ei vain Ukrainan vaan Putinin mielikuvamaailmassaan määrittelemän ”kollektiivisen lännen” kanssa.
Venäjän laiton ja brutaali hyökkäyssota on yhdistänyt ukrainalaisia ja siinä mielessä vahvistanut kansakuntaa. Rima asetetaan kuitenkin kovin matalalle, jos haurasta nykytilaa pidetään Ukrainan ”voittona”. Edessä kun on vielä pitkä marssi oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan.
Lännen ja Euroopan on päättäväisesti ja pitkäjänteisesti jatkettava Ukrainan tukea, kunnes edellytykset sellaiselle rauhalle syntyvät.
Tämä on ratkaiseva viikko, kun sekä Euroopan unioni että Yhdysvaltain kongressi käsittelevät kymmenien miljardien tukipakettejaan Ukrainalle. Päätöksiä pitäisi syntyä.
EU:ssa päätös voidaan tarvittaessa tehdä myös Plan B:n eli vaihtoehtosuunnitelman kautta: muut 26 luovat yhdessä hallitustenvälisen rahaston ja Unkari jää ulos siitä. Tätä mallia sovellettiin euroalueen velkakriisin aikana, kun kriisin patoamiseksi luotiin Euroopan rahoitusvakausmekanismi hallitustenvälisellä sopimuksella. Se on kankeampi ja kalliimpi vaihtoehto kuin toimia EU:n yhteisillä rahoitusvälineillä, mutta yhtä kaikki toimiva.
Ellei näitä tukipaketteja saada hyväksyttyä, Ukraina jätetään Putinin ja Venäjän armoille. Sitäkö me haluamme? Sitten kysytään: kuka seuraavaksi?
Lännellä, eikä etenkään Suomella, ei ole varaa aliarvioida Venäjän kykyä pitkällä sihdillä mobilisoida voimavarojaan sodankäyntiä varten. Siksihän Suomi hakeutui ja pääsi puolustusliitto Naton yhteisen puolustuksen ja ydinasepelotteen suojiin. Siksi meidän on myös jatkossa pidettävä visusti huoli kansallisesta puolustuskyvystämme ja reserviläisarmeijastamme. Samoin kuin maanpuolustustahdosta, jota rakennetaan joka päivä jokaisen suomalaisen korvien välissä, sillä miten me toinen toisiamme kohtelemme ja siten rakennamme kansallista eheyttä ja henkistä lujuutta.
Ukraina taistelee vapauden ja demokratian ja myös Euroopan puolesta. Ukrainan puolustustaistelu määrittää Euroopan turvallisuusjärjestyksen vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin. Ellei Ukraina kestä, etupiiriajattelu ja voimapolitiikka alkavat pysyvästi jylläämään maanosassamme. Siksi tämä on eksistentiaalinen kysymys koko Euroopan ja siten myös Suomen turvallisuuden kannalta.
Olli Rehn
presidenttiehdokas
