Julkaistu 18.1.2024
Yhteiskunnallinen eheys on edellytys Suomen kaltaisen väkiluvultaan pienen maan menestykselle. Tätä eheyttä uhkaa vastakkainasettelun kärjistyminen, mistä tuorein esimerkki on hallituksen ja ay-liikkeen ajautuminen avoimeen konfliktiin.
Yhteiskunnassamme on myös muita ristiriitoja, jotka voivat kärjistyessään vaarantaa kansallista eheyttä. Yksi mahdollinen kiista koskee sukupolvien välistä vastakkainasettelua.
Nuoret vastaan vanhat on sinänsä yhtä vanha vastakkainasettelu kuin ihmiskunta on ollut olemassa. Vanhempi sukupolvi on kantanut aina huolta nuorison turmeltuneisuudesta. Vastaavasti nuoret näkevät vanhemmat toivottomina kalkkiksina.
Tämän päivän Suomessa meillä on kuitenkin ainekset paljon vakavampaan keskusteluun väestön ikärakenteen kehityksen vuoksi. Suomi ikääntyy kovaa vauhtia samalla kun julkinen talous velkaantuu.
Nuoret ovat oikeutetusti huolissaan siitä, jaksavatko he maksaa nykyisen sukupolven ottamat velat. Vastaavasti ikääntyvä väestö on huolissaan toimeentulosta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisesta siinä vaiheessa, kun omat voimat vähenevät.
Siksi ehdotan uutta kolmikantaa, kolmen sukupolven kolmikantasopimusta. Sen laatiminen ei vaadi juhlallisia allekirjoituksia vaan sydämen sivistystä ja ymmärrystä yhteisestä edusta.
Sykäyksen tälle pohdinnalle antoi SYL:n puheenjohtaja Lotta Leinonen Suomen Pankin ja SYL:n yhteisessä seminaarissa viime keväänä. Hän puhui reilusta sukupolvisopimuksesta, jossa varttuneet ja vuorollaan nousevat sukupolvet sitoutuvat tekemään osansa yhteiseksi hyväksi.
Sopimuksessa pitää olla kolme osapuolta: nuoret, varttuneet ja niin sanottu aktiiviväestö.
Nuorille tärkeintä olisi, että yhteiskuntana sitoudumme antamaan heille korkeatasoisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon opiskeluaikana. Nämä vaatimukset ovat ymmärrettäviä ja perusteltuja.
Koulutuksessa on paljon korjattavaa peruskoulusta korkea-asteelle saakka. Pisa-tulosten heikkeneminen herättää oikeutettua huolta. Jos peruskoulu ei tuota riittäviä valmiuksia jatko-opiskeluun, se on vakava ongelma sekä nuorelle että koko yhteiskunnalle.
Ikääntyvien kansalaisten osalta reilu sukupolvisopimus avaa toisenlaisia haasteita. Niihin vastaamista helpottaa onneksi se, että ikääntyminen kohtelee meitä tänään aivan eri tavoin kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten.
Suomessa eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa ja määrä on kasvussa. Ikääntymisen vaikutuksista on tarkasteltu lähinnä ongelmana ja haasteena, ei positiivisena tekijänä.
Meille on muodostunut uusi elämänvaihe, hopeavuodet, 60-
Aktiivisten
Eläkeläiset ovat maan suurimpia ikäihmisten liikuttajia, suurin omaishoitajaryhmä, vapaaehtoistyötä tekevä ryhmä sekä lasten ja lastenlasten ja vanhempiensa auttajia. Eläkeläiset osallistuvat enenevästi työelämään, päätöksentekoon. He ovat kuluttajia ja aktiivisia toimijoita. Eläkkeellä olevista monet osallistuvat jo nyt työelämään ja yhä useampi haluaisi osallistua, jos se olisi taloudellisesti mielekästä.
Väestön keski-iän nousu on nähtävä myönteisenä asiana. Elämme pidempään ja terveempinä kuin vanhempamme ja heidän vanhempansa. Tämä kertoo hyvinvointiyhteiskunnan onnistumisesta.
Samalla on tunnustettava, että opiskelijoiden ohella monilla eläkeläisilläkin on vaikeuksia saada rahat riittämään jokapäiväiseen elämiseen. On epäinhimillistä, jos ihminen joutuu valitsemaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä.
Ikääntyvän väestön toimeentulon ja palvelujen turvaaminen on nähtävä nyky-yhteiskunnan inhimillisyyden mittarina. Meidän on huolehdittava siitä, että eri ikäiset suomalaiset kokevat jatkossakin olevansa tärkeä, arvostettu osa yhteiskuntaamme.
Reilun sukupolvisopimuksen kolmas osapuoli on aktiiviväestö, työiässä olevat ihmiset. Ilman heidän panostaan sukupolvisopimukselta putoaa pohja.
Työikäisten osuus sukupolvisopimuksessa on helppo muotoilla. Jokaisen työikäisen ja työkykyisen olisi tehtävä töitä ja maksettava veroja. Tämä tavoite ei nyt toteudu. Siksi vaaditaan uudistuksia, jotka kannustavat työn antamiseen ja työn tekemiseen.
Meillä on samaan aikaan paljon avoimia työpaikkoja ja työttömiä. Näin siksi, että työttömien osaaminen ei vastaa työnantajien vaatimuksia. Siksi on rohkaistava elinikäistä oppimista, jossa työikäiset kehittävät omaa osaamistaan niin, että työttömyyden sattuessa uusi työ löytyy nopeasti. Kaikkein vaarallisinta sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on työttömyyden pitkittyminen. Siksi on käytettävä kaikkia koulutuksen ja tukityön keinoja työttömyyden katkaisemiseksi mahdollisimman nopeasti.
Työn antamista ja tekemistä koskevat uudistukset onnistuvat parhaiten, jos niistä voidaan sopia perinteisessä kolmikannassa työnantajien, työntekijöiden ja valtiovallan kesken. Siksi rohkaisen edelleen yrittämään vielä sopimisen tietä sanelun sijasta.
