Julkaistu 9.11.2023
Yksi tärkeimmistä Suomen EU-vaikuttamisen tavoitteista pitäisi nyt olla ajaa uutta ohjelmaa EU:n Venäjän vastaisille laajoille raja-alueille, jotka kärsivät Venäjän sodan vaikutuksista.
Puhe Itä-Suomi-Foorumissa 9.11.
(muutosvarauksin)
Arvoisat itäsuomalaiset, ystävät,
Lämmin kiitos kutsusta tähän suureen Itä-Suomen päivään. Itä-Suomen unioni tekee todella merkittävää työtä järjestäessään tätä vuosittaista foorumipäivää, jossa me eri toimialojen vaikuttajat kokoonnumme yhdessä pohtimaan Itä-Suomen tilannetta ja tulevaisuutta.
Olemme kaikki tämän alueen kasvatteina itäisen Suomen sanansaattajia, jonka henkilökohtaisesti koen todella arvokkaana tehtävänä.
Tämän session otsikko on poikkeuksellisen – ja valitettavan – osuva: ”Raja railona aukeaa”. Railo tietysti jo terminä kertoo ajan vakavuuden.
Itä-Suomi elää todeksi koko läntisen maailman ja Venäjän välistä tilannetta, jossa uusi rautaesirippu on Venäjän tekojen seurauksena katkaissut aiemmin laajan yhteistyön, jota harjoitettiin rajan yli paitsi kaupankäynnin myös tieteen, opetuksen ja kulttuurin saralla.
Kyseessä on suuri muutos, joka kaikella todennäköisyydellä kestää pitkään. Venäjän kehityksessä ei ole näköpiirissä mitään sellaista myönteistä, joka voisi luvata paluuta entiseen.
Presidentti Paasikivi muistutti taannoin meitä suomalaisia, että ”maantieteelle emme voi mitään”. Minä sanoisin asian tänään näin: ”Maantiede ei ole muuttunut. Mutta meidän asemamme on.”
Eurooppaan on Venäjän sodan seurauksena syntymässä uusi turvallisuusjärjestys. Sen muodon ratkaisee Ukrainan puolustustaistelun onnistuminen. Suomen kannalta lähiaikojen tärkein tehtävä on viedä maaliin ankkuroitumisemme läntisiin turvallisuusyhteisöihin.
Ajatuksemme ovat nyt keskittyneet syystä vahvasti puolustukseen. Turvallisuus on kuitenkin myös huoltovarmuutta ja henkistä jaksamista.
Itäisen Suomen kannalta on olennaista, että railojen repeäminen saadaan kapseloitua Venäjän suuntaan. Venäjän aiheuttama kokonaan uusi geopoliittinen tilanne ei saa johtaa siihen, että Suomeen syntyy maan sisäinen railo Itä-Suomen ja Länsi-Suomen väliin.
Itä-Suomen elinvoima on koko Suomen kannalta iso turvallisuuspoliittinen kysymys. Arvaamattoman itänaapurin vieressä tarvitaan vireää ja vahvistuvaa seutua – aluetta, jonka asukkaat uskovat tulevaan. Sekin on osa pitävää rajaa. Menestyvä Suomi ei voi olla railon jakama Suomi.
Sanon suoraan, että pidän tämänhetkistä kansallista tilannetta Itä-Suomen osalta visiottomana. Hiljaisuus ehdotusten osalta on korvia huumaavaa. En halua uskoa, että tämä on minkään poliittisen ryhmän, saatikka maan hallituksen, tahtotila. On tosiasia, että itäinen Suomi, pohjoisesta kaakkoon, on kärsinyt eniten Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista – niin matkailun hyytymisen, kaupan, logistiikan kuin metsäteollisuuden puunhuollon osalta. Ja se vaatii kansallista huomiota.
Sekin on myös todettava ääneen, että itäinen Suomi kantaa isoa vastuuta maanpuolustuksesta, kun aluevalvonta rajoittaa tuulivoimarakentamista, joka muualla, etenkin läntisessä Suomessa luo pohjaa teollisille investoinneille ja kiinteistöverojen tuotoille. Maanpuolustus on tietysti ensisijaista. Tähän on kuitenkin löydettävä ratkaisuja, jotka edistävät investointeja aluevalvontaa heikentämättä. Kannatan selvityshenkilö, kenraaliluutnantti Arto Rädyn esitysten ripeää toteuttamista.
Mallia voi esimerkiksi hakea Iso-Britanniasta, jossa tuulivoimarakentajat rahoittavat puolustusvoimien aluevalvontateknologian kehitystä ja hankintoja. Meidän kannattaa hyödyntää Nato-jäsenyyden tarjoamat mahdollisuudet tietojen vaihtoon erilaisista teknologisista ratkaisuista, ja hakea yhteispohjoismaisia ratkaisuja aluevalvonnan vahvistamiseen.
Tuulivoiman ja aluevalvonnan yhteensovitus liittyy myös kysymykseen Fingridin siirtoverkoista. Tässä on muna-kana-ongelma. Kun näkymä sähköntuotannon ja teollisuuden investoinneista puuttuu, ei sähkönsiirtoon investoida, ja se taas heikentää itäistä Suomea investointiympäristönä. Siksikin on tärkeää päästä asiassa eteenpäin, molemmilta osin – sekä siirtoverkkojen että tuulivoimainvestointien.
Kyse on myös koko EU:n yhteisestä itärajasta, kuten aluekehityksestä vastaava komissaari Elisa Ferreira totesi vieraillessaan Suomessa. Yksi tärkeimmistä Suomen EU-vaikuttamisen tavoitteista pitäisi nyt olla ajaa uutta ohjelmaa EU:n Venäjän vastaisille laajoille raja-alueille, jotka kärsivät Venäjän sodan vaikutuksista. Railojen repeämisiä on ennenkin ennaltaehkäisty Euroopassa. Nyt on taas sen aika.
Esitänkin, että Suomen hallitus tekisi EU:lle ehdotuksen uudesta ohjelmasta etulinjan maiden rajamaakuntien ja niiden läheisten alueiden kehittämiseen. Näin koko Itä-Suomi tulisi myös huomioitua.
Hyvä kuulijat,
Laajentumiskomissaarina sain puolustaa EU:n perusarvoja. Unioni on rauhanprojekti, joka tavoittelee demokraattista yhdentymistä. Olemme jo kerran tällä vuosituhannella pyrkineet päättämään Euroopan kahtiajaon, kun vuoden 2004 laajentumisessa vanhan rautaesiripun takaiset maat, kuten Viro, Latvia, Liettua ja Puola, liittyivät Euroopan unioniin.
Olemme jälleen tuon saman tehtävän edessä. Railo ei saa aueta Ukrainan, Moldovan, Länsi-Balkanin alueen ja muun Euroopan välille. EU:n jäsenyysprosessilla pystymme pitämään nämä maat Ukrainaa myöten oikeassa arvosuunnassa, irti Venäjän etupiiristä. EU:n laajentuminen on jälleen historiallinen, mutta vaativa tehtävä.
Olen esittänyt vastikään myös eräänlaista uusvanhaa laajentumista – sitä, että Iso-Britannialle valmisteltaisiin polkua takaisin unioniin. Britannian paluu EU:n jäseneksi vahvistaisi yhteistä arvopohjaa, ja ilman muuta britit vahvistaisivat myös yhteiseurooppalaista puolustusta ja turvallisuutta. Samalla suljettaisiin yksi iso Euroopan sisäinen railo.
On joka tapauksessa selvää, että EU tulee lähivuosina muuttumaan. Suomessa on sen vuoksi vahvan ennakoinnin ja aloitteellisuuden aika.
Miksi on syytä puhua EU:n laajenemisesta juuri täällä Itä-Suomen foorumissa? Koska Ukrainan ja muiden EU:n ja Venäjän välissä olevien maiden polku Euroopan Unioniin on geopoliittisesti välttämätöntä. Mutta se tarkoittaa kyllä suurta mullistusta EU:n päätöksentekoon ja budjettiin, myös aluekehitys- ja maatalouspolitiikassa.
Itä-Suomessa on paljon – tänään tässäkin yleisössä – aluekehityksen ja maatalouspolitiikan osaajia. Te tiedätte erittäin hyvin, millainen merkitys EU-varoilla on itäisen ja pohjoisen Suomen kehitykselle ja alkutuotannolle, maailman puhtaimman ruuan tuottamiseen ja jalostamiseen.
Kannustan teitä olemaan itse aktiivisia ja varautumaan uuteen tilanteeseen, joka väistämättä myllertää myös Euroopan aluepolitiikkaa. Nyt tarvitaan tämän ajan Heikki Haavistoja – ihmisiä, jotka ymmärtävät sekä EU:n laajenemisen historiallisen välttämättömyyden että pystyvät pitämään Suomen ja sen alueiden puolia murroksessa.
Hyvät itäsuomalaiset, hyvät ystävät,
Palaan vielä lopuksi Venäjään. Miten suomalaisten sitten kannattaisi ylipäänsä, periaatteessa ja pitkällä sihdillä suhtautua Venäjään?
Historiaa lukien, siitä oppien ja siihen tukeutuen. Me emme uutta rautaesirippua halunneet, vaan sen valitsi Venäjä, joka eristi itsensä aggressiivisella politiikallaan. Venäjän historia on pitkän autoritäärisen vallankäytön – tsaarinvallan ja isovenäläisen imperialismin – historiaa, aina Iivana Julmasta Pietari Suureen, Josef Stalinista Vladimir Putiniin.
Tämän session otsikko on Uuno Kailaan runosta. Otan sille vaihtoehdon. Jokin aika Venäjän hyökkäyksen jälkeen lukion suomen kielen opettajani Veikko Happonen lähetti minulle Lassi Nummen runon Linna vedessä vuodelta 1975, jossa Nummi simuloi Viipurin- ja Olavinlinnan päällikön Eerik Tuurenpoika Bielken ajatuksia 1400-luvulla. Karjalaisten runonlausujien kunniaksi lausun siitä tässä muutaman ajattoman riimin:
Aika oli luonteeltaan levotonta,
sillä oli sellainen luonnevika.
Levolliset ajat ovat harvinaisia
niinkuin levolliset ihmiset. ...
Oli tullut tapa suhtautua moskoviitteihin:
tapella nahisteltiin, nirhattiin missä voitiin, sahattiin silmään,
etsittiin kärhämää.
Tämän minä opin ja oivalsin:
moskoviittiin pitää suhtautua kuin ihmiseen. Ei saa luottaa,
pitää olla suora, taitava ja välttää turhaa riitaa. ...
Muutama tuhat ratsua ja miestä ei koskaan ole haitaksi,
pari tukevaa linnoitusta ja riittävästi ruutia ja tykkejä,
ne ikään kuin selventävät ajatuksia keskusteluissa,
tulee pilkut ja pisteet oikeaan paikkaan.
Eikä jokunen sotalaivakaan ole haitaksi ...
Mutta rauhassa tulee ihmisen elää, jos vain suinkin mahdollista,
ja tehdä muille selväksi, että juuri se on tarkoitus.
Näin siis Lassi Nummi runossa Linna vedessä vuonna 1975. Minusta hän kiteyttää oivaltavasti itäsuomalaisen asennoitumisen Venäjään: ei olla sinisilmäisiä, vaan sitkeitä realisteja, mutta rauhassa koetetaan elää.
Hyvät ystävät,
Epävarmuuden kovassa maailmassakin Suomi kyllä pärjää, kunhan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme johdetaan viisaasti, ennakoivasti ja vakaalla kädellä – ja kunhan meillä on kykyä uudistua ja pitää keskenämme yhtä.
Sama pätee itäiseen Suomeen. Rakennetaan vahvuuksillemme, pelataan joukkueena. Siinä joukkuepelissä olen osaltani kaikin voimin itäisen Suomen tukena. Itäisen Suomen elinvoima kun on koko Suomen etu.
Kiitos.
