Olli Rehnin puhe kampanja-avauksessa 15.9.2023

Hyvät ystävät! – Sekä täällä Stadin sydämessä että siellä verkkoyhteyksien päässä eri puolilla Suomea, 

Lämpimästi tervetuloa tähän kampanjan lähtölaukaukseen! On hienoa, että olette päässeet sankoin joukoin mukaan tähän kampanjastarttiin.

Bästa vänner, 

Ni är alla varmt välkomna till denna kampanjstart av presidentvalet 2024!

On suuri ilo ja kunnia seistä tässä ystävien keskellä, kaiken sen tuen kannustamana, jota olen kaikilta teiltä kesän aikana saanut. 

Olemme olleet yhdessä hakemassa suomalaisten tukea ja keräämässä allekirjoituksia kannattajakortteihin, aina Stadin Narinkkatorilta Oulun Rotuaarille, Porin Suomi-Areenalta maailman nopeimmalle raviradalle Mikkelin St. Michel-raveissa, llmajoen komeilta lakeuksilta kauniista kesäillasta Joensuun lämpimään taiteiden yöhön, Joen yöhön.

Hyvät ystävät, 

Nyt on yksi etappi saavutettu. Tänään voin teille kertoa, että ne tarvittavat 20 000 kannattajakorttia on saatu kerättyä! Kiitos teille siitä!

Olen valtavan kiitollinen kaikille teille ja niille kansalaisille, jotka ovat käyttäneet omaa oikeuttaan olla asettamassa presidenttiehdokasta. Jokainen allekirjoitus on yhtä arvokas tässä tasavallassamme!

Sekin lämmittää mieltäni, että olemme täällä Senaatintorin kupeessa kotikentälläni. Olen työskennellyt Helsingin yliopistossa ja valtioneuvostossa, olen ekumeeninen ihminen, josta muistuttaa mäellä kansankirkkomme, ja sen takana seisoo vankasti Suomen Pankki. 

Unohtamatta sitä, että viereisessä korttelissa kokoontuu Helsingin kaupunginvaltuusto, jonka jäsenyys oli minulle ensimmäinen merkittävä kansan valitsema tehtävä – oikea demokratian korkeakoulu. Helsingin valtuustossa kun on edustettuna koko Suomen poliittinen kirjo. Siellä opin, että vain yhteistyöllä saadaan tuloksia aikaan. Myös tasavallan presidenttinä haluan olla yhdistävä tekijä. Sellaista monien vastakkainasetteluiden Suomi tänään tarvitsee – kokoavaa voimaa!

Jatketaan siinä samassa hengessä ja tehdään yhdessä positiivinen, yhteistä Suomeamme ja tasavaltaa vahvistava kampanja!

Hyvät ystävät,  

Presidentin päätyö on ulkopolitiikka. Minulla oli Euroopan komissiossa työhuoneeni seinällä mottona Islannin presidentti Vigdis Finnbogadottirin – maailman ensimmäisen naispresidentin – painavat sanat: ”There is no such thing as a small nation” – ei ole sellaista asiaa kuin pieni valtio. 

Minulle nuo sanat eivät ole toteamus, vaan tehtävä – elämäntehtävä ja vakaumus. On rakennettava sellaista maailmanjärjestystä, jossa suurten valtioiden oikeus ei ole sen vahvempi kuin pientenkään – sellaista, jossa voima ei ole ainoa oikeus. Tällaista voimapolitiikkaa edustaa Venäjän laiton, julma hyökkäyssota Ukrainassa. 

Sodan myötä syntyy uusi eurooppalainen turvallisuusjärjestys. Ukrainan puolustustaistelu ratkaisee, millainen siitä tulee. Kyse on Euroopan ja Suomen turvallisuudesta – laajemmin maailmanrauhasta. Ukrainan tappio yllyttäisi vahvemman oikeutta ajavia myös muualla.

Siksi meidän on toimittava niin, että Venäjä saatetaan vastuuseen teoistaan. Päätös siihen suuntaan olisi Venäjän jäädytettyjen valuuttavarantojen käyttö Ukrainan jälleenrakennukseen. Se olisi moraalisesti oikein, taloudellisesti merkittävää, juridisesti mahdollista.

Suomen osalta Paasikivi muistutti, että ”maantieteelle emme voi mitään”. Totta. Maantiede ei ole muuttunut, mutta meidän asemamme on. Yhdessä liittolaistemme kanssa patoamme nyt Venäjän voimapolitiikkaa. 

Itsenäisen Suomen menestystarina onkin kiinnittymistä askel kerrallaan vapaiden kansakuntien joukkoon, osaksi läntistä maailmaa. Nato-jäsenyys on tässä pitkässä linjassa se lopullinen, täydentävä askel.

On käsittämätöntä, että eräät poliittiset voimat haluavat peruuttaa yhdentymisemme länteen ja Eurooppaan. Puhutaan vakavissaan jopa Suomen EU-erosta. Tätä on sitten pehmennetty sanomalla, että kyse on pitkän aikavälin tavoitteesta. Jos näin on, se perustuu harhakuvaan siitä, että ajan myötä maailma olisi jotenkin helpompi paikka Suomen kaltaiselle etulinjan maalle, tällä geopoliittisesti kovin vaikealla kolkalla.

Tämän harhakuvan lopputulos olisi yksin jäävä Suomi. Se olisi vastoin Suomen turvallisuutta ja kansallista etuamme. Se murentaisi lännen ja Euroopan yhtenäisyyttä kriittisellä hetkellä.

Minulla ei ole tällaista harhakuvaa. Mutta minulla on aavistus, mitä pappani Ville Valjakka sanoisi noihin puheisiin. Kun EU-jäsenäänestyksen päivänä soitin 5 vuotta talvi- ja jatkosodan rintamilla palvelleelle Ville-papalleni ja kysyin mitä hän meinasi äänestää, Ville-pappa vastasi salamannopeasti: ”Totta kai minä äänestin. Äänestin puolesta. Minä katsoin viisi vuotta itään. Sen jälkeen olen katsonut vain länteen.” 

Se on nyt myös Suomen linja. Seuraavan presidentin keskeinen tehtävä on viedä menestyksellä maaliin Suomen ankkuroituminen läntisiin turvallisuusyhteisöihin. Kuten puolustussopimus Yhdysvaltain kanssa.

Samalla on syytä muistaa, että kriisin kohdatessa, konfliktin iskiessä, ensisijaisesti Suomea puolustaisimme me suomalaiset itse – meidän puolustusvoimamme, meidän reserviläisarmeijamme. Sen vuoksi kansallisesta puolustuskyvystä on pidettävä visusti huoli myös jatkossa.

Hyvät ystävät,

Kyse on myös arjen turvallisuudesta, laajemmin kriisinkestävyydestä – siitä, miten pidämme yhteisen kotitalomme Suomen hyvässä kunnossa. Ei riitä, että julkisivu on maalattu – talon pitää kestää syysmyrskyt, katon kantaa lumikuormat, ja kotona oltava sopu ja hyvä, keskusteleva henki.

Presidentin on oltava myös terveen talouden puolestapuhuja. Terve talous on olennainen osa Suomen turvallisuutta. Jos talous on rempallaan ja mielet matalalla, olemme alttiita vihamieliselle ulkoiselle vaikuttamiselle.

Kriisinkestävyydessä on kyse myös johtamisesta. Presidentin tulee olla linjaa vetävä yhteistyöjohtaja. Ulkopolitiikassa johtamisjärjestys on lopulta varsin selvä. Presidentti johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa – enkä näe siinä kolmea pistettä – ja lisään vielä, eduskunnan tukeen nojautuen. 

Kokonaisturvallisuutemme johtamisessa on kuitenkin aukkoja, jotka meidän pitää tilkitä. Kuka johtaa, jos Suomi joutuu äkillisen vakavan kyberhyökkäyksen kohteeksi? Emme saa joutua enää tilanteeseen kuten pakolaiskriisin aikaan itärajalla tai korona-aikaan Helsinki-Vantaalla, jossa puolen tusinaa eri viranomaista arpoi kenen toimivalta riittää johtamaan. 

Johtamisjärjestyksen tulee olla selvä. Siksi olen esittänyt, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välimaastoa kattavan kokonaisturvallisuuden johtamiseen laaditaan kristallinkirkkaat, selkeät nuotit.

Bästa vänner,

I dagens hårda värld stärker Natomedlemskapet Finland. Men precis som tidigare är de vi finländare själva – Finlands försvarsmakt, vår reservistarmé – som i första hand ansvarar för vårt försvar. Det är därmed nödvändigt att även framöver trygga den nationella försvarsförmågan.

Samtidigt måste vi uppgradera vår utrikespolitik och sträva efter ett bättre fungerande internationella samarbetet. Vi baserar vår agerande på vårt gemensamma europeiska arv och dess liberala värden. Men det gäller naturligtvis också globala problem som miljö- och klimatkris och ekonomiska utvecklingen, särskilt med den så kallade globala syden. 

Suomen ulkopolitiikassa pitää olla myös vahva globaali ulottuvuus. Olemme ilmastotavoitteissa edelläkävijä ja sellaisena pysymme. Globaaliin etelän – kuten Intiaan, Indonesiaa, Brasiliaan, Nigeriaan – suuntaan tarvitsemme uuden strategian ja tiiviimmät yhteydet. 

Pienen valtion vaikutusvaltaa ja turvallisuutta maailmassa vahvistaa se, että kuulumme yhteisöihin, jotka jakavat samat demokraattiset arvot. Olen töissäni ollut Euroopan, Yhdysvaltain ja Kiinan johtajien kanssa ratkomassa kansainvälisiä kriisejä ja ongelmia, Balkanin ruutitynnyristä Euroopan velkakriisiin. Eiköhän niissä ole paineensietokykyni tullut testattua. Senkin nojalla koen, että minulla on riittävän vankka kokemus ja näkemys johtaa menestyksellä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Hyvät ystävät, 

Tasavaltalaisten arvojen – vapauden, ihmisarvon ja ihmisten yhdenvertaisuuden, oikeusvaltion ja demokratian – puolustaminen on ollut neljän vuosikymmenen ajan toimintani johtotähti ja kantava voima. 

Tasavaltalaisia arvoja puolustin Balkanilla, kun vaadin Serbiaa toimittamaan sotarikolliset kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Samoin Turkissa, kun neuvottelin presidentti Recep Tayyip Erdoganin kanssa naisten ja vähemmistöjen oikeuksista – ja kun puolustin Nobel-kirjailija Orhan Pamukin sananvapautta perusteettomilta syytöksiltä.

Samoja tasavaltalaisia arvoja puolustin kaksikymmentä vuotta sitten, kun ystäväni, tohtori Alpo Rusi joutui aiheettomien syytösten kohteeksi. Puolustin ystävääni ja samalla puolustin suomalaista oikeusvaltiota.

Siitä on muuten tänään päivälleen tasan 20 vuotta (15.9.2003), kun julkaisimme Alpon kanssa yhdessä puolustustaistelustamme kirjan Kylmä tasavalta. Tänään puolestaan julkaisin uudistetun 2. painoksen kirjastani Onnellisten tasavalta. Tuolla Onnen maan nimellä on syytä olla katetta – evoluutio on mahdollista – myös toimivan oikeusvaltion suhteen.

Näiden suomalaisen yhteiskunnan perusarvojen puolustaminen on yksi tasavallan presidentin tärkeimmistä tehtävistä. Yhteinen tehtävämme.

Vaarallisessa maailmantilanteessa pitää vaalia jokaisen suomalaisen osallisuutta yhteiskuntaan. Tarvitsemme myös sellaista toinen toisiamme kunnioittavaa ja moniäänistä vuoropuhelua, jonka avulla ymmärrämme toisiamme paremmin – sillä tavoin syntyy aitoa yhtenäisyyttä. 

Uskon, että me kaikki haluamme sellaisen Suomen, jossa ihmiset kokevat, että tämä maa on heille tärkeä ja että he ovat osa tätä yhteiskuntaa – jossa ihmiset välittävät yhteisistä asioista ja toinen toisistaan. Vaikeat päätökset on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Näin rakennetaan henkistä lujuutta: kun välitämme toisistamme, olemme yhdessä vahvempia. 

Hyvät ystävät, 

Presidentti Mauno Koivistolta kysyttiin kerran Moskovassa, mikä on Suomen idea. Hän vastasi: vyzit – selviytyä.

Itsenäisen Suomen ensimmäiseen vuosisataan tuo Koiviston idea sopii hyvin. Mutta toiselle vuosisadalle me tarvitsemme kuitenkin uuden idean.

Minun silmissäni tulevaisuuden Suomi on osaamisen ja sivistyksen, yrittämisen ja aidon välittämisen yhteiskunta. Mutta myös joukkuepelin.

Moni meistä kasvoi siinä uskossa, että suomalaiset pärjäävät lähinnä yksilölajeissa – kuten pitkän matkan hiihdossa tai sinfoniaorkesterin kapellimestareina. Tänä päivänä me myötäelämme Leijonien, Helmareiden, Huuhkajien, Susijengin ja Cheerleadersin menestystä. Olemme saaneet joukkueena voittamisen mallin. Tappioistakin noustaan uuteen menestykseen. Me tiedämme, mihin meistä on, kun toimimme yhdessä joukkueena. Tätä samaa joukkueena voittamisen mallia me tarvitsemme koko suomalaisessa yhteiskunnassa.

Voisiko Suomen idea olla siis ei pelkästään selviytyä, vaan menestyä?   

Minun vastaukseni on kyllä. Se on kyllä, koska minä luotan suomalaisiin. 

Lähdetään siis tekemään yhdessä positiivinen, yhteistä Suomeamme vahvistava kampanja! Kutsun teidät kaikki, ja kaikki suomalaiset, mukaan tähän kampanjaan – Suomen parhaaksi, tasavallan parhaaksi!