Julkaistu 26.10.2023
Rehn otti puheessaan kantaa Iso-Britannian paluuseen EU:n jäseneksi sekä Israelin ja Ukrainan tapahtumiin
Hämeenlinnan Paasikivi-seuran 60-vuotisjuhla 26.10.2023
Olli Rehn: Miten Suomi pärjää jatkuvien kriisien maailmassa?
Kiitos kutsusta Hämeenlinnan Paasikivi-seuran 60-vuotisjuhlaan. Olette tehneet pitkään arvokasta työtä käymällä keskustelua kansainvälisistä kysymyksistä ja Suomen ulkopolitiikasta. Tänään sitä tarvitaan enemmän kuin pitkiin aikoihin.
Suomen turvallisuusympäristö on nyt yhtä kovassa murroksessa kuin kolme vuosikymmentä sitten. Silloin mentiin eteenpäin: Berliinin muuri murtui, Neuvostoliitto hajosi, Itä-Eurooppa vapautui, Eurooppa yhdentyi.
Nyt kuljetaan peruutusvaihteella. Voimapolitiikka on palannut Venäjän laittoman, verisen hyökkäyssodan myötä. Kiina haastaa liberaalia kansainvälistä järjestelmää. Lähi-Itä on liekeissä. Yhdysvallat valmistautuu kahden rintaman konfliktiin: Venäjän ja Kiinan kanssa.
Suomen on silti kyettävä navigoimaan myös tässä geopoliittisesti vaikeassa maastossa. Se vaatii ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ennakoivaa otetta ja vakaata kättä.
Sodan myötä lännen ja Venäjän välille on laskeutunut moderni rautaesirippu. On varauduttava siihen, että tämä vastakkainasettelu jatkuu Venäjän tekojen tähden pitkään, jopa vuosikausia.
Suomi ei tässä asetelmassa keiku aidalla. Presidentti Paasikivi muistutti toisen maailmasodan jälkeen meitä suomalaisia siitä, että ”maantieteelle emme voi mitään”. Totta. Minä muotoilisin tämän päivän tilanteemme näin: ”Maantiede ei ole muuttunut, mutta meidän asemamme on.”
Ennen Venäjän hyökkäyssotaa Suomi ja Ruotsi pyrkivät omalla sotilaallisella liittoutumattomuudellaan ylläpitämään vakautta Itämeren alueella. Ukrainassa, Moldovassa ja Balkanin maissa eri hallinnot tasapainoilivat lännen ja Venäjän välillä. Vastaavasti Nato rajoitti omin päätöksin sotilaallista läsnäoloaan Venäjän lähellä.
Vakauspolitiikan eväät on kuitenkin nyt syöty. Venäjän voimapolitiikan nousun ja sotilaallisen aggression myötä tällaiset välitilat eivät enää ylläpidä vakautta, vaan päinvastoin luovat epävarmuutta.
Siksi Venäjän hyökkäyssodan seurauksena otimme lopullisen, täydentävän askeleen Naton jäseneksi. Suomen ulkopolitiikan pitkä linja onkin ollut hakeutua läntisten vapaiden kansakuntien joukkoon etsimällä liikkumatilaa idän otteesta, ja Nato-ratkaisu on sille jatkumoa.
Venäjän hyökkäyssodan, Ukrainan puolustustaistelun sekä toisaalta Naton ja tulevaisuudessa myös Euroopan Unionin laajenemisen myötä on syntymässä uusi eurooppalainen turvallisuusjärjestys.
Ukraina taistelee vapauden ja demokratian puolesta, ja siten myös meidän puolestamme. Siksi meidän – Lännen, Euroopan, Suomen – on jatkettava tukea Ukrainalle niin pitkään ja laajasti, kuin tarve on. Tavoitteenamme on kestävä ja oikeudenmukainen rauha.
Eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen perustana on edelleen oltava Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin periaatteet, kuten voimapolitiikasta pidättäytyminen ja rajojen koskemattomuus. Niiden turvaaminen perustuu nyt etulinjan maiden ankkuroitumiseen läntisiin poliittisiin ja turvallisuusyhteisöihin ja yhteiseen puolustukseen.
Tämä on vastalääkettä etupiirivaatimuksille ja voimapolitiikalle ja turvaa Etyjin periaatteiden mukaista kansojen vapautta valita suuntansa.
Euroopan Unioni on Ukrainan sodan aikana muodostunut entistä vahvemmaksi ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi toimijaksi. Kärsimme kuitenkin edelleen Iso-Britannian erosta kansanäänestyksen seurauksena vuonna 2016. Kansalaismielipide Britanniassa on kuitenkin viime aikoina kääntynyt jo laajasti EU:hun paluun kannalle. Politiikan kentällä aihe on Britanniassa yhä herkkä, mutta aika tekee tässä työtään.
Ehdotan, että unionissa ryhdytään valmistelemaan polkua Britannian EU-paluulle.Tarvitsemme Britannian paitsi Natossa, myös Euroopan unionissa. Etenkin turvallisuus- ja puolustusasioissa. Britannia on paitsi yksi eurooppalaisten arvojen ja identiteetin tyyssija, myös merkittävä ja kykenevä valtio koko Euroopan puolustuksen ja turvallisuuden kannalta.
Valinta on aina brittien oma, mutta EU voi osoittaa, että paluu on mahdollista.Unionissa ei kannata kantaa kaunaa brittien lähdöstä. Toivon, että ajatus saisi kantovoimaa myös eurooppalaisten päättäjien keskuudessa. Enkä pahastuisi, jos Suomi olisi tässä asiassa aktiivinen.
Hyvät kuulijat,
Viime aikoina on noussut esiin huoli jopa suursodan mahdollisuudesta. Tätä on lietsonut Venäjän löysä ja holtiton puhe ydinaseista, mikä ei ole leikin asia. Mutta se oli jo Neuvostoliitolle lännen vastainen poliittinen ase, eikä se saa horjuttaa päättäväisyyttämme. Epäröinti Ukrainan tukemisessa vain pitkittäisi sotaa ja lisäisi sen laajenemisen riskiä.
Venäjä on myös saatettava vastuuseen teoistaan. Mielestäni Venäjän jäädytettyjä valuuttavarantoja pitäisi voida käyttää Ukrainan jälleenrakennukseen. Se olisi moraalisesti oikein, taloudellisesti merkittävää, ja oikeudellisesti mahdollista.
Tässä onnistumiseen tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö YK:n yleiskokouksessa. Senkin vuoksi diplomaattiset ponnistelut globaalin etelän tuen saamiseksi Ukrainalle ovat kovin tärkeitä.
Venäjän tekojen vuoksi Suomen ja Venäjän poliittisten suhteiden tai kaupankäynninkään elpymistä ei ole näköpiirissä. Miten Suomen ja suomalaisten sitten kannattaisi ylipäänsä, periaatteessa ja pitkällä sihdillä suhtautua Venäjään ja venäläisiin?
Historiaa lukien, siitä oppien ja siihen tukeutuen. Me emme uutta rautaesirippua halunneet, vaan sen valitsi Venäjä, joka eristi itsensä aggressiivisella politiikallaan. Venäjän historia on pitkän autoritäärisen vallankäytön – tsaarinvallan ja isovenäläisen imperialismin – historiaa, aina Iivana Julmasta Pietari Suureen, Josef Stalinista Vladimir Putiniin.
Jokin aika Venäjän hyökkäyksen jälkeen lukion suomen kielen opettajani Veikko Happonen lähetti minulle Lassi Nummen runon Linna vedessä vuodelta 1975, jossa Nummi simuloi Viipurin- ja Olavinlinnan päällikön Eerik Tuurenpoika Bielken ajatuksia 1400-luvulla. Vuosijuhlanne kunniaksi lausun siitä tässä muutaman ajattoman osuvan riimin:
Aika oli luonteeltaan levotonta,
sillä oli sellainen luonnevika.
Levolliset ajat ovat harvinaisia
niinkuin levolliset ihmiset. ...
Oli tullut tapa suhtautua moskoviitteihin:
tapella nahisteltiin, nirhattiin missä voitiin, sahattiin silmään,
etsittiin kärhämää.
Tämän minä opin ja oivalsin:
moskoviittiin pitää suhtautua kuin ihmiseen. Ei saa luottaa,
pitää olla suora, taitava ja välttää turhaa riitaa. ...
Muutama tuhat ratsua ja miestä ei koskaan ole haitaksi,
pari tukevaa linnoitusta ja riittävästi ruutia ja tykkejä,
ne ikään kuin selventävät ajatuksia keskusteluissa,
tulee pilkut ja pisteet oikeaan paikkaan.
Eikä jokunen sotalaivakaan ole haitaksi ...
Mutta rauhassa tulee ihmisen elää, jos vain suinkin mahdollista,
ja tehdä muille selväksi, että juuri se on tarkoitus.
Näin siis Lassi Nummi runossa Linna vedessä vuonna 1975.
Hyvät kuulijat,
Maailmanpolitiikan käänteet ovat aina heijastuneet myös meille. Hamasin terrori-isku Israeliin laukaisi sodan, joka on jo tähän mennessä aiheuttanut valtavasti inhimillistä kärsimystä. Se on myös murentanut Lähi-Idän hauraan vakauden ja rauhan edellytykset, mikä epäilemättä oli Hamasin taustatukijan Iranin islamilaisen tasavallan tarkoituskin.
Hamasin järkyttävä hyökkäys Israeliin 7. lokakuuta on suurin juutalaisten joukkosurma holokaustin jälkeen. Nämä terroriteot on tuomittava yksiselitteisesti ja kakistelematta. Hamasin nujertaminen on Israelille oikeutettu päämäärä, jota Suomen ja EU:n on tuettava.Gazan tilanne on humanitaarisesta näkökulmasta surkea. Vastatoimissa on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja sääntöjä siviilien suojelemiseksi.
Riski siitä, että sota laajenee alueelliseksi, on todellinen. Sota voi levitä Libanonin puolelle, jos Iranin tukema Hizbollah yhtyy täydellä voimalla Hamasin hyökkäykseen Israelia vastaan. Lietsojat käyttävät tilannetta hyväkseen, mikä voi lisätä islamistien terrorismin riskiä Euroopassa.
Vaikka näkymä on nyt lohduton, jopa masentava, emme saa luopua toivosta kestävän rauhan saavuttamiseksi jonain päivänä. Sen johtotähtenä on edelleen kahden valtion ratkaisu.
Meidän on syytä muistaa presidentti Martti Ahtisaaren velvoittava perintö, jonka hän puki sanoiksi Oslon Nobel-juhlassa: rauhan asiassa ei saa antaa periksi – jokainen konflikti on periaatteessa ratkaistavissa.
Hyvät kuulijat,
Edellä kuvasin sitä voimapolitiikan ja jatkuvien kriisien maailmaa, jossa Suomi joutuu navigoimaan. Miten Suomi sitten pärjää tässä ajassa?
Lähitulevaisuuden tärkein tehtävämme on viedä menestyksellä maaliin Suomen ankkuroituminen läntisiin turvallisuusyhteisöihin. Olennainen osa tätä ankkuroitumistamme länteen on kahdenvälinen puolustussopimus (DCA) Yhdysvaltojen kanssa. Se luo edellytykset käytännössä saada ja vastaanottaa sotilaallista apua.
Naton jäsenenä Suomen kannattaa toimia normaalin jäsenmaan lailla, asiallisesti ja tarvittaessa aktiivisesti. Pari seikkaa tästä.
Pohjolan puolustus on kokonaisuus. Yhdessä Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja muodostavat vahvan puolustuksellisen voimaryhmittymän, jolla on takanaan Naton johtamisjärjestelmä sekä Yhdysvaltain ja muiden liittolaisten sotilaallinen ja logistinen tuki. Kun Ruotsin Nato-jäsenyys nyt etenee, meidän on vaikutettava siihen, että kaikki Pohjoismaat kuuluvat siirtymäkauden jälkeen Natossa saman esikunnan alle.
Naton yhteiseen puolustukseen kuuluu ydinasepelote. Normaalin jäsenmaan tavoin Suomen on syytä osallistua Naton ydinaseiden suunnitteluryhmän (NPG) toimintaan. Samalla on todettava, että ydinaseiden sijoittaminen Suomen maaperälle ei ole liittokunnan eikä Suomen kannalta tarkoituksenmukaista.
Hyvä juhlaväki,
Liittokunnan jäsenenäkin meidän on muistettava, että mahdollisen konfliktin iskiessä Suomea puolustamme ensi sijassa me suomalaiset itse – meidän puolustusvoimamme, meidän reserviläisarmeijamme.
Siksi kansallisesta puolustuskyvystä on pidettävä visusti huoli. Samoin maanpuolustustahdosta, jota rakennetaan joka päivä jokaisen suomalaisen korvien välissä – sillä, miten toinen toisiamme kohtelemme. Näin rakennetaan kansallista eheyttä ja henkistä lujuutta, joka on pohjimmiltaan puolustuksemme perusta.
Menestyvässä Suomessa on kyse myös arjen turvallisuudesta, kriisinkestävyydestä. Jatkuvan velkaantumisen varaan ei voi rakentaa vahvaa yhteiskuntaa. Meidän on vahvistettava kasvun eväitä, jotka siivittävät Suomen menestystä. Me tarvitsemme korkeaa osaamista, jolla tartumme tekoälyyn, vetytalouteen ja uusiin teknologioihin. Tarvitsemme älyn ja sielun luovuutta, jota suomalaiset tieteen ja taiteen tekijät ruokkivat, kykyä nähdä maailma ja sen mahdollisuudet avarasti.
Hyvät ystävät,
Kiteytän lopuksi kuuden kohdan ohjelmaksi vastaukseni siihen, miten Suomi pärjää voimapolitiikan maailmassa:
1. Suomen ankkuroituminen läntisiin turvallisuusyhteisöihin on vietävä menestyksellä maaliin.
2. Kansallinen puolustuskyky on pidettävä vahvassa iskussa. Sen perusta on kehittyvä yleinen asevelvollisuus.
3. Kriisinkestävyyttämme on vahvistettava. Se on korkealla tasolla kansainvälisesti, mutta kokonaisturvallisuuden aukkoja on paikattava. Tämä kattaa niin terveen taloudenpidon kuin johtamisen kriisitilanteissa.
4. Yhteiskuntamme eheyttä ja sen perustana olevia tasavaltalaisia arvoja – ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta, oikeusvaltiota – on puolustettava sekä ulkoisia että sisäisiä uhkia vastaan. Eripuran sijaan tarvitsemme meitä suomalaisia yhdistäviä tekijöitä.
5. Kun turvallisuuspolitiikassa on syntymässä Uusi Pohjola, on meillä mahdollisuus pohjoismaisen yhteistyön renessanssiin myös muilla aloilla – kuten tutkimuksen, koulutuksen ja yritystoiminnan saralla. Se on käytettävä hyväksi. Kaksikielisyys on tärkeä silta muualle Pohjolaan.
6. Aktiivisuuttamme kansainvälisessä yhteisössä on nostettava. Tarvitsemme uuden strategian globaalin etelän suuntaan. Siinä kansainvälisellä ilmastodiplomatialla voi olla suuri merkitys meidän tämän ihmiskunnan kohtalonkysymyksen ratkaisemiseksi.
Hyvät ystävät,
Epävarmuuden kovassa maailmassakin Suomi kyllä pärjää, kunhan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme johdetaan ennakoivalla otteella ja vakaalla kädellä – ja kunhan meillä on kykyä uudistua ja pitää keskenämme yhtä.
Näin toimien Suomen parhaat päivät ovat edessäpäin.
Siihen minä luotan, koska minä luotan meihin suomalaisiin.
Kiitos.
