Julkaistu 6.11.2023
Venäjällä on kyvykkyyttä tutkia, kartoittaa ja vahingoittaa vedenalaista infrastruktuuria. Suomen ja toivottavasti pian toteutuva Ruotsin Nato-jäsenyys tarkoittaa, että valtaosa Itämerestä on jatkossa Naton aluetta. Meidän on yhdessä hyödynnettävä tätä muutosta täysimääräisesti merialueen valvonnan vahvistamiseen.
Puhe Energiapäivässä, World Energy Council Finland 7.11.
Energia Suomen turvallisuuden ja menestyksen tekijänä
Kiitos kutsusta päättää WEC Finlandin vuoden 2023 Energiapäivä. Olette tänään käsitelleet hyvin laajasti energiaan liittyviä ajankohtaisia teemoja. Haluan osaltani vetää päivää yhteen puhumalla energiasta Suomen turvallisuuden ja menestyksen tekijänä.
Hyvät ystävät,
Voi sanoa, että olemme olleet kuluneet kriisien vuodet koko yhteiskuntana maanpuolustuskurssilla. Suomalainen varautumisen tapa, jonka lähtökohtana on kokonaisturvallisuus ja huoltovarmuus kaikissa tilanteissa, on tullut koeteltua ensin koronapandemian aikana ja sitten Venäjän hyökkäyssodan ja sen käynnistämän energiakriisin myötä.
On hätkähdyttävä muistaa, että ennen sotaa kolmasosa energiastamme oli Venäjän tuontia. Keväällä 2022 sähkön, kaasun, raakaöljyn, kivihiilen ja bioenergiajakeiden tuonti Venäjältä loppui hyvin nopealla aikataululla. Viime talvena oltiin aidosti sen mahdollisuuden edessä, että sähkö ei kaikkina hetkinä riitä.
Energiajärjestelmämme on kestänyt tämän stressitestin – kuten pankkimaailmassa sanottaisiin – hyvin. Monipuolinen, yhä vahvemmin kotimaiseen puhtaaseen energiaan perustuva energiapaletti mahdollisti nopean ja verrattain kivuttoman irtautumisen Venäjän energiantuonnista. Täällä koolla on vahva joukko energia-alan ammattilaisia, joka voi syystä tuntea ammattiylpeyttä.
Suomi on pääsemässä energiakriisistä kuiville Olkiluoto 3:n käyttöönoton, lisääntyvän tuulivoiman ja kaasunsaannin turvaamisen ansiosta. Euroopalle kokonaisuutena tuudittautuminen halvan venäläisen putkikaasun varaan oli strateginen virhe, josta on nyt saatu maksaa kovaa hintaa niin kodeissa kuin teollisuudessa.
Euroopan kaasuvarastot ovat tulevaa talvea varten täynnä, ja pahin on kenties takana. Edessä on kuitenkin vielä paljon epävarmuutta. Lähi-idän kärjistynyt tilanne ja sota Gazassa aiheuttaa suunnatonta inhimillistä kärsimystä. Se voi myös sekoittaa kaasu- ja öljymarkkinat. Hamasia ja Hizbollahia tukeva Iran on merkittävä öljyntuottaja, ja sota vaikuttaa jo suoraan kaasun tuotantoon itäisellä Välimerellä. Nämä kaikki tekijät voivat nostaa kaasun ja öljyn hintoja ja nostaa inflaatiota.
Yhtä kaikki, tämä geopoliittisen korkeajännityksen aika on sellainen, että joudumme jatkossa ottamaan turvallisuuden yhä vahvemmin osaksi kaikkea energiaa koskevaa suunnittelua. Emme voi enää erottaa turvallisuuspoliittisia kysymyksiä energia- ja ympäristökysymyksistä.
Merenalainen infrastruktuuri, kuten sähkökaapelit ja kaasuputket, on tärkeä osa energiajärjestelmäämme Suomessa, Itämerellä ja koko Euroopassa. Tiedämme, että siihen on jo pitkään kohdistunut Venäjän mielenkiintoa sekä Itämerellä, Pohjanmerellä että pohjoisella Atlantilla. Tiedämme myös, että Venäjällä on kyvykkyyttä tutkia, kartoittaa ja vahingoittaa vedenalaista infrastruktuuria.
Nord Stream -putkien räjäytys vuosi sitten sekä Balticconnector-kaasuputken vahingoittaminen kertovat siitä, että energiajärjestelmäämme kohdistuva uhka on todellinen. Tutkinta kaasuputken rikkoutumisesta on edelleen käynnissä kansainvälisellä yhteistyöllä.
On ilmeistä, että Naton on vahvistettava kykyään suojata ja valvoa infrastruktuuria ja myös talousvyöhykkeellä ja kansainvälisellä merialueella. Suomen ja toivottavasti pian toteutuva Ruotsin Nato-jäsenyys tarkoittaa, että valtaosa Itämerestä on jatkossa Naton aluetta. Meidän on yhdessä hyödynnettävä tätä muutosta täysimääräisesti merialueen valvonnan vahvistamiseen.
Päävastuu kansainvälisillä merialueilla olevasta infrasta on omistajilla. Käytännössä merikaapelit, kaasuputket ja tietysti myös tietoliikennekaapelit ovat niin tärkeitä yhteiskunnillemme, että tämä on myös puolustusvoimien ja rannikkovartioston asia sekä kansallisesti että Naton puitteissa.
Meidän on tunnistettava myös mahdollisuudet uuteen yhteistyöhön turvallisuusviranomaisten ja yritysten välillä. Esimerkiksi kaikki Itämeren rantavaltiot aikovat lisätä mittavasti merituulivoimaa. Näihin hankkeisiin kannattaa ottaa lähtökohtaisesti mukaan yhteistyö Puolustusvoimien kanssa. Merituulivoimalaitokset voivat parhaassa tapauksessa toimia sensorien alustana ja siten edesauttaa aluevalvonnan kattavuuden ulottamista pidemmälle merelle.
Suomen näkökulmasta tämä voisi tukea muun muassa Ahvenmaan puolustuksen vahvistamista.
Tuulivoimaan ja turvallisuuteen liittyy muuten myös ratkaistava kysymys tutkien ja tuulivoiman yhteensovittamisesta Itä-Suomessa. Itä-Suomen elinvoima on Suomelle turvallisuuspoliittinen kysymys, Kannatan selvityshenkilö, kenraaliluutnantti Arto Rädyn esitysten ripeää toimeenpanoa. Myös tässä Nato-jäsenyys voi avata meille mahdollisuuksia yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon teknologisista ratkaisuista. Suomi ei ole ainoa maa, joka joutuu miettimään aluevalvonnan ja energiantuotannon yhteensovitusta – vastaavia pohdintoja on esimerkiksi Iso-Britanniassa.
Hyvät kuulijat,
Suomen energiajärjestelmän kyky vastata viime vuosien kriiseihin ei ole muodostunut sattumalta. Se on seurausta pitkäjänteisestä energiapolitiikassa, jolla on luotu pohjaa vahvistuvalle omalle energiantuotannolle ja fossiilista polttoaineista irtautumiselle.
Yksi mieluisimpia tehtäviäni Sipilän hallituksen elinkeinoministerinä vuosina 2015–2016 ennen nimitystäni Suomen Pankin johtokuntaan oli energia- ja ilmastostrategian valmistelu. Tuolloin strategiaa luonnehdittiin testamentikseni ministerinä, enkä pistä sitä ollenkaan pahakseni.
Valmistautuessani tähän tilaisuuteen kävin läpi strategian keskeisiä tavoitteita ja niiden toteutumisen tilannetta. Tuolloin ne tuntuivat tietysti hyvin kunnianhimoisilta: kivihiilen alasajo, tuontienergian painaminen puoleen ja uusiutuvan energian osuuden nostaminen yli 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Pidemmän aikavälin tavoitteeksi asetettiin muuttaa energiajärjestelmä hiilineutraaliksi.
Nyt voi todeta, että hyvällä polulla ollaan, ja joissain asioissa teknologian ja markkinoiden kehitys on pyyhkäissyt skenaariot pöydältä.
Tärkeä merkkipaalu saavutettiin 2021, kun uusiutuvan energian osuus ohitti fossiiliset polttoaineet energiankulutuksessa. Nyt ennakoidaan uusiutuvien osuudeksi yli 60 prosenttia vuonna 2030.
Kivihiili on poistumassa energiapaletistamme paljon aiottua nopeammin, vaikka sen kulutus hieman kasvoikin kriisitalvena.
Sähköautoille asetettu tavoite oli 250 000 autoa, kun nykytiedolla suunta on 600–700 000 autoon vuonna 2030.
Ja kun strategiassa tavoitteena oli, että tuulivoimalla tuotetaan 2030 8 terawattituntia sähköä, 2022 tuulivoimalla tuotettiin jo 11,5 terawattituntia sähköä.
Suomen sähköntuotannon tuotantoennätys rikottiin viime viikolla, tuotanto on noin 90-prosenttisesti päästötöntä ja olemme saavuttamassa vuositasolla omavaraisuuden.
Nämä ovat kovia lukuja, ja kertovat siitä, että puhtaan energian murros on kiihtymässä ja että kotimainen päästötön energia on muodostumassa Suomelle aidoksi vahvuudeksi.
Myös huolto- ja toimitusvarmuus näkyy strategiassa. Siinä visioidaan Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin välistä sähkön siirtoyhteyttä, jonka rakentaminen nyt on käynnistynyt. Suomen ja Viron välinen Balticconnector-kaasuputki pantiin alulle – se oli välttämätön osa irtautumistamme Venäjästä viime talvena. Yhtä tärkeä päätös muuten oli LNG-terminaalialuksen hankinta, jota ilman Suomen kaasunsaanti olisi putken vahingoittamisen myötä romahtanut.
Toisaalta jälkiviisaana voi todeta, että vedyn merkitys strategiassa jäi vielä pieneksi, eikä pienydinreaktoreita mainita.
Hyvät energiapäivän osallistujat,
Tällä viime vuosikymmenen energia- ja ilmastostrategian perkaamisella haluan herättää teitä pohtimaan, mitkä ovat sellaisia tämän hetken kaukonäköisiä päätöksiä ja kunnianhimoisia, mutta mahdollisia tavoitteita, jotka rakentavat meille vahvaa ja kriisinkestävää energiajärjestelmää, joka luo pohjaa Suomen menestykselle ja ilmastotavoitteiden saavuttamiselle.
Juuri nyt kansainvälinen toimintaympäristö on yhä haastavampi sekä kiristyvien geopoliittisten jännitteiden takia että kiihtyvän valtiotukikilpailun vuoksi. Fossiilisiin energialähteisiin nojaaminen, oli niiden alkuperä sitten Venäjä tai Lähi-itä ja Persianlahti, ei ole huoltovarmuuden ja energiaturvallisuuden kannalta kestävä ratkaisu. Venäjän halpa energia on Euroopalle pysyvästi mennyttä aikaa. Energiapaletti on jälleenrakennettava päästöttömän ydinvoiman ja uusiutuvan energian varaan. Lopulta kyse on Euroopan turvallisuudesta ja kriisinkestävyydestä.
Hyvät ystävät,
Minä uskon, että tässä murrosten maailmassa Suomi kyllä pärjää, kunhan pidämme yhtä ja uskallamme uudistua. Tässä työssä teillä energia-alan ammattilaisilla on aivan erityisen rooli. Kiitos.
