Julkaistu 22.11.2023
Maamme sisäisen turvallisuuden suurin uhka on yhteiskunnallisen kahtiajaon kärjistyminen, josta on valitettavan monia merkkejä. Tässä tilanteessa meidän pitää huolella varjella yhteiskunnan eheyttä ja keskinäistä luottamusta. Suomea on aina rakennettu joukkuepelillä, ja siinä joukkueessa kaikki ovat mukana.
Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Seuraava tasavallan presidentti aloittaa työnsä tilanteessa, jossa Suomen ulkoista mutta myös sisäistä turvallisuutta haastetaan vakavammin kuin ehkä kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.
Ulkoiset haasteet tunnemme. Niistä suurimmat aiheuttaa Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan. Tämä laiton sota heijastuu monin tavoin myös Suomeen, tuoreimpana esimerkkinä Venäjältä masinoitu turvapaikanhakijoiden virta Suomen itärajalle.
Maamme sisäisen turvallisuuden suurin uhka on yhteiskunnallisen kahtiajaon kärjistyminen, josta on valitettavan monia merkkejä. Tässä tilanteessa meidän pitää huolella varjella yhteiskunnan eheyttä ja keskinäistä luottamusta. Suomea on aina rakennettu joukkuepelillä, ja siinä joukkueessa kaikki ovat mukana. Myös talouspäätöksiä täytyy arvioida tästä näkökulmasta.
Suomen velkaantumisen pysäyttämisestä vallitsee laaja yksimielisyys. Tässäkin on kysymys itsenäisyydestä ja turvallisuudesta. Terve talous on olennainen osa turvallisuutta. Umpivelkainen maa ei ole itsenäinen, vaan riippuvainen velkojistaan. Siksi on välttämätöntä vahvistaa luottamusta siihen, että valtio vastaa jatkossakin taloudellisista sitoumuksistaan.
Velkaantumisen taittamiseen on periaatteessa kolme keinoa. Ensinnäkin voimme yrittää kasvattaa kansantalouden kakkua, jolloin myös verotulot ja velanmaksukyky kasvavat. Toiseksi voimme tehdä säästöjä. Suurimmat säästöt joudutaan väistämättä hakemaan budjetin suurimmista menoluokista. Kolmas keino on verojen korottaminen.
Suomessa hallitukset ovat käyttäneet kaikkia näitä kolmea keinoa. Painotukset niiden välillä ovat vaihdelleet hallituksen pohjasta riippuen.
Nykyinen hallitus näyttää painottavan kahta ensimmäistä keinoa ja niistä erityisesti jälkimmäistä eli valtiontalouden säästöjä. Siihen sillä on eduskuntavaalien tuloksen perusteella demokraattiset valtuudet.
Tällä painotuksella on kuitenkin yhteiskunnallinen hintansa, joka ei ole vähäinen. Kannan suurta huolta sinänsä välttämättömien säästöpäätösten kumuloituvista vaikutuksista joihinkin ihmisryhmiin – eli niiden kohdentumisesta samoille ihmisryhmille, etenkin nuorille, opiskelijoille ja yksinhuoltajille. Tämä voi ajaa monet suomalaiset taloudelliseen ja henkiseen ahdinkoon.
Onkin syytä vakavasti varoittaa yhteiskunnallisen kahtiajaon kärjistymisestä näiden kumuloituvien, yksittäisiin ihmisryhmiin kohdentuvien säästöpäätösten vuoksi. On välttämätöntä, että niiden kohdentumisesta tehdään vielä huolellinen kokonaisarvio perustuslain takaamien oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus väistämättä edellyttää, että säästöjen taakkaa ei sälytetä vain yksien ja samojen väestöryhmien harteille.
Kansakunnan vahvin puolustuslinja on sen yhtenäisyys, joka perustuu ajatukseen, että ketään ei jätetä. Nyt valitun politiikan vaikutuksia tähän kansalliseen yhtenäisyyteemme kehottaisin hallitusta vielä huolella miettimään.
Olli R.
