Julkaistu 14.7.2023
Liitoksistaan natisevassa kansainvälisessä järjestelmässä tarvitaan kriisinkestävyyttä, jonka rakentamisessa elinvoimaisella suomalaisella maaseudulla on ohittamaton rooli. Kokonaisturvallisuus ja huoltovarmuus korostuvat aivan uudella tavalla. Meidän on vahvistettava Suomea hyvien päivien rakentamiseksi ja huonoihin varautumiseksi, jotta yhteiskuntamme toimii kaikissa oloissa. Jotta ihmisillä on leipää, vettä, turvaa.
Olli Rehn, Nivala Areena 14.7.2023
Maaseudun elinvoima on Suomen kriisinkestävyyden ytimessä
Arvoisat kuulijat täällä Nivalassa ja yhteyksien päässä, hyvät ystävät,
Lämmin kiitos kutsusta tänne Nivala-areenalle keskustelemaan tärkeästä asiasta, maaseudun elinvoimasta ja Suomen kriisinkestävyydestä.
Suomi on tänään ollut kansainvälisen huomion keskipisteessä. Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin vierailu kertoo Suomen ja Yhdysvaltojen suhteen uudesta merkityksestä. Olemme nyt myös liittolaisia. Vierailu on myös tunnustus Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle linjalle ja uudelle asemalle Naton jäsenmaana.
Ruotsin Nato-jäsenyyden eteneminen on hyvä ja odotettu uutinen. Olisi tärkeää, että Turkki ratifioi sen ilman tarpeettomia viivytyksiä. Suomen ja koko Pohjois-Euroopan turvallisuus vahvistuu, kun Pohjolan ja Itämeren alueen puolustusta voidaan suunnitella yhdessä liittokunnan jäseninä.
Venäjän brutaalille ja laittomalle hyökkäyssodalle Ukrainassa ei näy loppua. Ukraina taistelee vapauden, demokratian ja Euroopan puolesta ja tarvitsee edelleen laajaa tukea. Naton Vilnan huippukokous oli Suomelle historiallinen ja erityisen tärkeä Ukrainan tukemisen ja Natoon yhtenäisyyden näkökulmasta. Ukrainan taistelun lopputulos muovaa Euroopan turvallisuusjärjestelmää vuosikymmeniksi. Suomenkin turvallisuuden vahvistaminen edellyttää, että Ukrainaan saadaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha.
Ukrainan sodan seurauksena Venäjän ja lännen välille on laskeutunut uusi rautaesirippu, eikä näköpiirissä ole suhteiden palautumista entisiin uomiin – eikä niissäkään ollut kehumista, jos ollaan rehellisiä. Venäjän epävakaus on historian saatossa aina heijastunut meihin. Me olemme nyt etulinjan maa, mutta samalla aiempaa vahvemmassa suojassa.
Hyvät ystävät,
Olemme eläneet todellista mustien joutsenten aikaa, odottamattomien ja mullistavien tapahtumien vaihetta. Ensin pandemia, sitten Venäjän brutaali sota Ukrainassa ja sen seuraukset, energiakriisi ja inflaatio.
Liitoksistaan natisevassa kansainvälisessä järjestelmässä tarvitaan kriisinkestävyyttä, jonka rakentamisessa elinvoimaisella suomalaisella maaseudulla on ohittamaton rooli. Kokonaisturvallisuus ja huoltovarmuus korostuvat aivan uudella tavalla. Meidän on vahvistettava Suomea hyvien päivien rakentamiseksi ja huonoihin varautumiseksi, jotta yhteiskuntamme toimii kaikissa oloissa. Jotta ihmisillä on leipää, vettä, turvaa.
Venäjän sodan Ukrainan kansalle aiheuttama kärsimys on valitettavasti myös näyttämö sille, miten monin tavoin kriisi voi yhteiskuntaa koetella. Ukrainan sota on kohdistunut järkyttävällä tavalla myös ruoantuotantoon, kun yli puolen miljardin ihmisen ruokahuolto lähinnä Afrikassa vaarantuu Ukrainan kriittisen viljatuotannon häiriintymisen seurauksena.
Ruokaturvassa ei ole kyse ”vain” oman maan ruokkimisesta. Sota on pahentanut Ukrainan viljasta riippuvaisten maiden tilannetta ja nostanut ruoan hintaa. Mustanmeren ja Euroopan läpi kulkevilla viljakäytävillä on pystytty onneksi turvaamaan Ukrainan viljatoimitusten jatkuminen.
Jokaisen maan velvollisuus on tuottaa ruokaa. Erityisesti muuttuvan ilmaston oloissa, jossa merkittävä osa maapallon pinta-alasta voi muuttua viljelykelvottomaksi. Me vauraat maat emme voi jättäytyä tuontiruoan varaan, niin maailman ruokaturvan kuin oman huoltovarmuutemme takia.
Nälkä ei ole kaukainen osa omaakaan historiaamme. Suomessa koettiin ruokapulaa vuonna 1917, kun Venäjä katkaisi viljantuonnin, ja jatkosodan aikana vuonna 1942 ja 1944, jolloin Suomi oli riippuvainen Saksan vilja-avusta, jonka varmistamiseksi – panssarinyrkkien ja rynnäkkötykkien ohella – presidentti Risto Ryti pani puumerkkinsä Ribbentrop-sopimukseen uhraten itsensä isänmaan eteen. Sodan jälkeen saimme ruoka-apua Pohjoismaista ja Yhdysvalloista.
Nyt Suomi on kansainvälisessä vertailussa maailman ruokaturvallisin maa. Se on huikea saavutus meidän karuissa oloissamme. Suomalainen elintarvikeketju painii kuitenkin kustannuskriisissä. Maatalouden heikon kannattavuuden tulisi olla meidän kaikkien yhteinen huolemme. Oma ruoantuotanto on välttämätön elinehto syrjäisen Suomen kriisinkestävyyden ja kansallisen turvallisuuden kannalta.
Arvoisat kuulijat,
Ruoan lisäksi maaseutu tuottaa myös muita kriisinkestävyytemme tekijöitä. Nopea irtautuminen Venäjän energiatuonnista oli mahdollista nimenomaan sen ansiosta, että Suomi on energiapolitiikassaan panostanut pitkäjänteisesti kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Eipähän ole enää ”risupaketeille” isommin naureskeltu!
Suurin uusiutuvan energian lähteemme on nimittäin bioenergia, jonka ainekset tulevat maaseudulta, metsähakkeesta biokaasuun. Pohjois-Pohjanmaa tuottaa myös yksin lähes puolet (40%) Suomen tuulivoimasta, jonka arvo nähtiin menneen talven sähköntuotannossa.
Maaseudun rooli kriisinkestävyyden rakentamisessa edellyttää myös yhteiskunnan panostuksia, tasapainoista aluekehitystä sekä maaseudun ja kaupunkien molemminpuolista vuorovaikutusta.
Täältä läntisestä Suomesta katsoen etenkin itäinen Suomi on kärsinyt Venäjän sodan taloudellisista vaikutuksista. Kokonaisturvallisuuden kannalta meillä ei ole varaa antaa itäisten maakuntiemme kuihtua.
Pohjoinen ja läntinen Suomi ovat muun muassa uusiutuvan energian ja teollisten investointien ansiosta hyvässä vireessä. Pohjoisen kautta kulkevat yhteydet Ruotsiin ja Norjaan ja niiden kautta Pohjois-Atlantille ovat kansallisesti entistä merkittävämpiä.
Uskallan väittää, että elävä maaseutu on meille suomalaisille tärkeä myös henkisen kestävyyden lähteenä. Siitä kertoo, että pandemian ollessa päällä moni suomalainen koki tarvetta päästä väljemmille vesille. Siksikään emme tarvitse turhanpäiväistä vastakkainasettelua maaseudun ja kaupungin välillä. Minulle Suomi on aina ollut yhtä kuin Stadi + Bönde.
Maaseudun merkitys osana Suomen kriisinkestävyyttä on myös koodattu Suomen tasavaltalaisiin juuriin. Siinä missä maaorjuus hallitsi suurta osaa Eurooppaa, Suomessa vallitsi talonpoikainen vapaus.
Elinkeinovapaus sekä demokratian ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan pitkät historialliset juuret ovat tehneet Suomesta sellaisen kuin se nyt on. Talonpoikainen vapaus maaorjuuden sijaan on tasavallan ydintä, yksi aivan keskeinen tekijä sille, miksi ero Suomen ja Venäjän rajalla on niin suuri. Meillä on sama raideleveys, mutta eri arvopohja.
Talonpoikaisesta vapaudesta kumpuavaa yrittäjähenkeä tarvitsemme myös Suomen kestävän kasvun ja julkisen talouden vahvistamiseen. Terve talous on osa kriisinkestävyyttä, osa turvallisuutta.
Hyvät ystävät,
Kriisinkestävyyden yksi kulmakivi on kansallinen eheys ja yhteiskunnan henkinen lujuus. Kuten tiedämme, ne ovat olleet koetuksella viime aikoina, kun vastakkainasettelu on kärjistynyt ja koventunut.
On korkea aika puolustaa tasavaltalaisia arvoja ja kansakunnan eheyttä – jokaisen suomalaisen osallisuutta tässä tasavallassa. Siihen liittyen: nämä seuraavat sanat erityisesti te nivalalaiset hyvin tunnette.
“Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.”
Näin puhui senaattori Kyösti Kallio, myöhempi tasavallan presidentti. Kallion sovintopuhe Nivalan kirkolla sisällissodan viimeisinä viikkoina 5.5.1918 sisältää meille suomalaisille ajattoman viestin.
Meidän on rakennettava sellaista Suomea, jonka jokainen suomalainen taustastaan riippumatta voi kokea kodikseen, omaksi yhteiskunnakseen.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että sananvapauden osana on vaalittava asiallista, sivistynyttä kansalaiskeskustelua. Tarvitsemme mieluummin yhdistäviä tekijöitä kuin lisää volyymia megafoneihin.
Meidän on kyettävä keskustelemaan myös jakavista aiheista ilman räikeää ja ihmisarvoa loukkaavaa kieltä. Natsismi ei voi olla mikään vitsailun aihe, eikä rasismilla saa olla sijaa Suomessa.
Suomalaisen yhteiskunnan perustana ovat tasavaltalaiset arvot: vapaus, ihmisarvo, demokratia ja oikeusvaltio. Erityisesti maan vastuupaikoilla sitoutumisen näihin arvoihin on oltava kristallinkirkas.
Emme myöskään elä missään tyhjiössä, erityksissä muusta maailmasta. Kyse on myös maamme kansainvälisestä maineesta, Suomi-kuvasta, jolla on aina ollut konkreettista merkitystä, laillisuustaistelusta velanmaksuun.
Muiden maiden, etenkin liittolaistemme, luottamus Suomeen ei ole meille valtiona ja kansakuntana yhdentekevä asia. Olemme vastikään olleet tilanteessa, jossa tarvitsimme 30 muun maan – siis Naton jäsenmaiden – myötämielisyyttä ja tukea oman turvallisuutemme vahvistamiseksi. Eikä se varmasti ole viimeinen kerta. Pienen valtion ei kannata ehdoin tahdoin ampua itseään jalkaan, sillä me tarvitsemme liittolaisia ja kumppaneita.
Koeteltu suomalainen sanonta ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin”, sopii edelleen sekä meidän suomalaisten keskinäisen että kansainvälisen kanssakäymisen ohjenuoraksi, ei vähiten liittolaistemme kanssa.
Hyvät ystävät,
Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on parhaillaan kovassa murroksessa. Olemme joutuneet kohtaamaan kriisejä ja niitä on vielä edessäkin. Siksi meidän kannattaa vahvistaa kriisinkestävyyttämme.
Luotan siihen, että pärjäämme kyllä, kunhan pidämme yhtä.
Nato-jäsenyys vahvistaa Suomen asemaa ja turvallisuutta. Muistetaan silti, että liittoutuneenakin Suomen omasta puolustuksesta vastaamme ensi linjassa me suomalaiset itse – puolustusvoimamme, reserviläisarmeijamme. Siksi kansallisesta puolustuskyvystä on pidettävä visusti huolta. Niin myös maanpuolustustahdosta, jota rakennetaan joka päivä, jokaisen suomalaisen korvien välissä – ja sillä, miten toisiamme kohtelemme. Puolustuksen lisäksi turvallisuutemme tärkeä osa on riittävä omavaraisuus ruoassa ja energiassa.
Vahva ja kriisinkestävä Suomi on sellainen maa, joka pärjää myös epävarmuuden maailmassa. Sellaisen Suomen rakentamisessa elinvoimaisella maaseudulla on aina keskeinen rooli.
Kiitos!
