Julkaistu 17.1.2024
Ukrainan tilanne on vaikea. Ukraina ei ole nykyisin voimavaroin voittamassa sotaa tai saavuttamassa edellytyksiä oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle.
Lännessä, myös Suomessa, on ymmärrettävä, että olemme hyvin pitkäkestoisen kamppailun edessä. On rehellisesti kerrottava kansalaisille, että Ukrainan päättäväinen ja pitkäjänteinen tukeminen vaatii meiltä paljon. Eurooppa tarvitsee realistisen ja vankan Ukraina-strategian, joka samalla patoaa Venäjän uhkaa.
Venäjän kykyä koota voimiaan ajan myötä ja muodostaa pitkäkestoinen uhka Euroopan rauhalle ja turvallisuudelle ei kannata aliarvioida. Venäjä on siirtynyt sotatalouteen ja saa tukea Kiinalta, Pohjois-Korealta ja Iranilta. Suurillakaan miestappioilla ei näytä olevan vaikutusta Putinin haluun jatkaa sotimista. Venäjän johto tuntuu ajattelevan kuten Stalin sanoi: ”määrä on oma laadun lajinsa.”
Jos Ukraina kaatuisi, tilanne olisi kolkko kaikille etulinjan maille. Venäjän voimapolitiikka tuskin päättyisi aluevalloituksiin Ukrainan aroilla.
Siksi ehdotan kuuden kohdan Ukraina-strategiaa Euroopalle.
1. Varmistetaan pitkäjänteinen taloudellinen tuki Ukrainalle. Jos Unkari jatkaa EU-päätösten jarruttamista, B-suunnitelma voi olla käyttää Euroopan vakausmekanismia (EVM). EVM luotiin onnistuneesti eurokriisin taltuttamiseksi, ja sillä on 80 miljardia euroa sidottua pääomaa jo valmiina. Mekanismin sääntöjä voidaan muuttaa Ukrainan tukemiseksi, jos tahtoa on.
2. Otetaan käyttöön Venäjän jäädytetyt valuuttavarannot. Venäjän takavarikoidut 300 miljardin euron varat tukisivat Ukrainan puolustustaistelua ja jälleenrakennusta. Se olisi moraalisesti oikein, taloudellisesti merkittävää ja oikeudellisesti mahdollista. Kun talo palaa, palokunta on koottava nopeasti. Tässä asiassa ei kannata kuunnella välillä liiankin konservatiivisia keskuspankkiireita.
3. Nostetaan Euroopan asetuotantoa nopeaan tahtiin miljoonan tykistöammuksen lupauksen täyttämiseksi. Samalla on tuettava Ukrainan omaa asetuotantoa. Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi ja investointien lisäämiseksi tarvitaan myös uutta EU-lainsäädäntöä.
4. Eurooppalaisten Nato-maiden on nostettava puolustusmenonsa vähintään 2 prosenttiin BKT:sta, kuten liittokunta on yhdessä päättänyt. Yhdysvallat on oikeassa patistaessaan eurooppalaisia kantamaan suurempaa vastuuta Euroopan puolustuksesta. Siitä on kyse eurooppalaisessa Natossa.
5. Käynnistetään ohjelma Ukrainan EU-jäsenyyden valmistelemiseksi. Kun valmistauduimme EU:n historialliseen itälaajentumiseen 1997–2004, työtä organisoitiin Agenda 2000 -ohjelman alla. Se mahdollisti 12 uuden jäsenmaan vaativan sisäänajon sisämarkkinoille, budjettiin ja yhteiseen maatalous- ja aluepolitiikkaan. Se toimi. Ukraina tarvitsee oman Agenda 2030-ohjelman.
6. Ukraina tarvitsee takeet turvallisuudestaan osana rauhanneuvotteluja ja Nato- ja EU-polkuaan. Kaikki sodat päättyvät aikanaan rauhaan – tai ainakin aselepoon. Ukrainan koskemattomuuden takaaminen osana rauhanneuvotteluja on kriittinen ennakkoehto oikeudenmukaiselle ja kestävälle rauhalle.
Ukrainan sodassa on kyse Euroopan historiassa yhtä kriittisestä hetkestä kuin Berliinin muurin murtuminen vuonna 1989. Lännen on varauduttava tukemaan Ukrainaa niin pitkään kuin tarve on. Johtajien on sanottava ääneen, että tämä ei tapahdu ilman euroja, aseita ja päättäväistä työtä.
Oikeudenmukainen ja kestävä rauha Euroopassa on näiden ponnisteluiden arvoinen. Siinä on kyse meidän kaikkien turvallisuudestamme.
